Minä tein sen!

Se oli siinä. Jee! 150 päivää ilman herkkuja. Voin sanoa olevani hieman ylpeä itsestäni :)

Viime viikkoina on kyllä tehnyt välillä aika paljon mieli herkkuja, mutta tiukkana olen pysynyt. Siihen tulokseen olen tullut, että ei ihminen tule toimeen ilman herkkuja. Kyllä välillä pitää saada jotain hyvää, ihan hyvällä omalla tunnolla.

Vaaka näytti tänään aamulla 6,5 kg vähemmän kuin vuoden ensimmäisenä päivänä. Tosin se nyt on seilannut vähän "yksi eteen, kaksi taakse" -meiningillä, mutta eipä se haittaa. Ehkä parempikin näin päin, että pikkuhiljaa, jospa ne kilot sillä tavalla ihan pysyisikin poissa.

Tärkein saavutus itselleni oli kuitenkin se, että oikeasti pysyin päätöksessäni. Hitsi että on hyvä mieli nyt :) Taidanpa sen kunniaksi ottaa vähän jätskiä :)

56.-86. päivä.

I'm back.

Tässä välillä onkin sitten ollut ihan nollajakso. Jotenkin ihan kypsä tähän talveen, siitä kun vielä suuri osa on vietetty Pohjoisessa, jossa todellakin on talvi. Muualla maassa kevät jo tulee, mutta me ollaan oltu Saariselällä, täydessä talvessa. Laivallakin on ehditty käydä, ja kai vielä jossain muuallakin, ei voi muistaa kaikkea :D

Liikunnan osalta siis nollaviikko, mitä nyt kerran kävin salilla ja muutaman kerran pienellä kävelylenkillä. Ei vaan ole jaksanut. Enkä ole myöskään jaksanut paljon syömisiin panostaa, siispä paino junnaa edelleen paikallaan.

Mutta se tärkein, eli herkut. Niihin en ole koskenut. Tai olenpas, mutta siis vain koskenut. Leivottiin nimittäin eilen tytön kanssa koe-erä muffinseja synttäreitä varten. Ihan hyvä että kokeilin, ei tuo leipominen ole niitä vahvimpia puoliani.. Kyllä niistä syötäviä ja ihan kivannäköisiä tuli, mutta pientä hiomista vaatii vielä.

Synttärikakkukin on jo mietinnässä. Ja muutenkin ne synttärit. En tiedä kumpi on enemmän innoissaan, sekä synttäreistä että lahjasta, äiti vai tyttö :D Fiilistelen jo niitä ihania vaaleanpunaisia, pinkkejä ja violetteja hörselösöpöstelyjuttuja mitä laitetaan, tai siis minä laitan ;) Mutta kun tytön jokainen lause alkaa sanoilla "plinsessa haluaa", niin taitaa niistä 3v-synttäreistä nyt sitten tulla plinsessasynttärit.

Toissapäivänä tultiin kotiin ja heräsin. Väsymys samantien tiessään kun täällä on niin kevät! Innostuin jopa lähtemään juoksulenkille tänään.

Olipa kiva huomata, että kun ihan kylmiltään lähdin juoksemaan taas muutaman viikon liikuntatauon jälkeen, niin aika kivuttomasti meni koko 45 minuutin lenkki. Taisin innostua, juoksemisesta siis. Teininä juoksin paljonkin ja tykkäsin siitä kovasti. Silloin vain lenkki oli aina sama, eikä se sovi kyllä enää, kaipaan vaihtelua. Täällä nykyisellä kotiseudulla on tosi laajalla alueella kivoja asuntoalueita, mitä tykkään kiertää. Joka kerta voi valita erilaisen reitin, tiet ei lopu kesken. Ja on tuossa ihan vieressä pururatakin, jossa tosin ei purua taida paljon olla, mutta kiva metsäreitti.

Viihdytin itseäni tänään lenkillä katselemalla taloja sillä silmällä, että jos oltaisi omaa uutta taloa ostamassa, niin mihin voisin muuttaa. Ei löytynyt. Hyvä niin :D Ei nimittäin olla muuttamassa, mutta on kivaa ajanvietettä katsella taloja sillä silmällä. Pitkästyn tosi helposti, joten kuvitteellisia asuntokandidaatteja arvostellessa meni aika mukavasti.

Tosi monen talon etupiha on rinteessä. Ei sopis meille, että pitäis autolla aina talvella ajaa pihaan mäkeä ylös, vaikka olis kuinka pieni. Meidän lottovoittotalossa pitäisi olla tasainen piha. Ja lyhyt matka autolta kotiovelle, eikä missään nimessä yhtään rappusta. Kammoan etenkin pitkiä ja jyrkkiä portaita, mitkä pitäis nousta joka kerta ylös, että pääsee kotiin. Minä kun tulen kotiin, niin yleensä on aina miljoona kassia kannettava ja vireystila monesti miinuksen puolella, joten matkan autolta ovelle pitää olla mahdollisimman lyhyt ja esteetön. Myöskään meidän lottovoittotalossa ei saa olla ovessa ikkunoita, joista on esteetön näkymä sisälle, eikä etenkään isoja laseja ovenpielessä, hui kauhistus! Eikä se talo saa olla liian näkyvällä paikalla, niin että ei ole omaa rauhaa ollenkaan. Eikä sitä omaa rauhaa saa olla liikaakaan, talo pitää kuitenkin olla ihmisten ilmoilla.

Listaa vois jatkaa loputtomiin, mutta ehkä mä nyt siirryn tekemään jotain vähän hyödyllisempää. Hieman vaikeahkoa saada lottovoittotaloa, jos lottoaa vain muutaman rivin silloin tällöin :D

55. päivä

Alkupäivä oli taas ihan plääh. En jaksanu tehdä yhtään mitään. Miten onkin niin vaikeaa saada itsestään välillä irti. Noh, leikin mä Oktonauteilla ja lääkäriä :D

Loppupäivä olikin sitten paljon kivempi. Käytiin tytön kanssa kylässä ystäväperheen luona ja ihanaiset ystävät olivat laittaneet tarjolle hedelmäsalaattia, pähkinöitä ja dippivihanneksia! Kiitos <3
Kotimatka tehtiinkin sitten vähän pidemmän kautta, tosin vaan puoleen tuntiin jäi lenkki kun tulikin puhelu, että naapurin tyttö on tulossa kylään. Mutta oli siinäkin ulkoilua.

Jospa sitä kuitenkin loppuillan ottais taas ihan vaan oleilun kannalta ja huomenna sitten uusi yritys vähän aktiivisempaan elämään :)

52.-54. päivä

Näin viime yönä taas unta, että söin karkkia. Tajusin karkit suussa mitä oon tekemässä, mutta jatkoin silti. Onneks se oli taas vaan unta.

Kyllä se tsemppi alkaa taas löytyä. Kuten tuohon edellisen postauksen kommenttiin kirjoitin, niin ehkä välillä tosiaan voi olla nolla- tai jopa miinuspäivä. Kyllä se vaan taas alkoi valoisammalta näyttää. Viikonloppu meni keikalla, ommellessa ja möllöttäessä, tämä päivä asioilla. Huomenna pitää taas palata ruotuun ja tehdä treeni. Nyt mulla on nimittäin tällaisetkin:

Ihanan helppo tehdä, ja nopea. Näitä täytyy tehdä lisää niin voi vaihdella fiiliksen mukaan :)

Blenderikin pääsi viimein surraamaan. Ah ihanuutta; marjoja, hedelmiä ja vitamiineja!

Eilen tein elämäni ensimmäisen kasvissosekeiton, tuli tosi hyvää. Raejuustoa ostin sen lisukkeeksi, mutta lipsahti Philadelphiaa vahingossa joukkoon. Hups. Noh, huomenna vähän kevyemmin.

50.-51. päivä

Kolmasosa takana!

Kirjoittelen tätä blogia nyt ekaa kertaa omalta Macbookiltani, ostin sen itselleni etukäteissynttärilahjaksi. Hyvää etukäteissynttäriä minä!

Se niistä huutomerkeistä, saatte pian liian innostuneen kuvan minusta tällä hetkellä. Tai kyllähän noihin ylläoleviin innostusta liittyy, mutta muuten onkin sitten vähän takapakkia. Tultiin nimittäin eilen reissusta kotiin. Tottakai kolmen viikon keikkaputken ja keikan jälkeen autossa matkaten vietetyn yön jälkeen saakin väsyttää, ehkä tää on vaan sitä. Nyt ei jaksa tsempata yhtään. Taitaa jäädä tämän viikon liikuntasuoritukset niihin kahteen kertaan, mitä alkuviikosta tein. Nyt ei vaan jaksa tehdä yhtään mitään, ei edes miettiä syömisiä. Herkkuihin en tietenkään koske, mutta muuten on kyllä kaukana laihdutusruuista tämän ja eilisen päivän ruuat. Vaikkakin eilen kevensin itse tehdyt hampurilaiset niin, että sämpylän tilalle otin salaattia.

Yksi syy tähän möllötysahdistukseen on se, että prkl se paino mitään oo tippunu. Tosin ei ehkä kaikkein vertailukelpoisin lukema autossa vietetyn yön jälkeen vaatteet päällä, turvotustakin ehkä vähän kertyy autossa kippurassa nukkuessa. Yleensä olen siis käynyt vaa'alla aamulla. Täytyy katsoa uudet lukemat vaikka parin päivän päästä.

Ehkä sitä vaan pitäisi sallia itselleen välillä tämmöinen nollaolo ja väsymys. Ei kai aina voi jaksaa skarpata?

48.-49. päivä

Kahtena viimeisenä päivänä Ylläksellä ulkoiltiin aika paljon. Lähdettiin tunturin kupeeseen, hiihtokeskuksen lastenmaahan. Pääsin pulkkamäkeen! Tyttö halus mieluummin keinua :)

Tällaiset maisemat oli pulkkamäessä:

Välillä käytiin kodassa paistamassa makkaraa.

Tää se vasta parasta ulkoilua on! :D

Lastenpirtti oli kiva paikka; lapsi sai leikkiä ja äiti loikoilla :)

Seuraavana päivänä, eli tänään ei sitten loikoiltukaan. Taas lähdettiin tunturin kupeeseen, mutta ei autolla kuten eilen, vaan potkurilla!

Google mapsin mukaan matka hotellilta Y1:n luokse on noin 2,5 km, mutta tulomatkalla päällä ollut Sport tracker antoi matkaksi 3,89 km. Jotain siis tuolta väliltä matkan pituus oli, aikaa meillä meni tunti. Ihan kelpo treeni työntää tuommoinen matka potkuria, jossa on elävä 14 kg:n paino ja lisäksi vielä muutaman kilon eväsreppu. Ottaen huomioon, että koko matka on nousua. Tuli hiki.

Alastulo olikin sitten vähän helpompaa :D

Nyt on keikat tältä erää soitettu ja ollaan matkalla kotiin!

46.-47. päivä

Mie romahan!

Paitsi että en romahtanu, hah! Kunnon hikitreenin jälkeen pysyin vielä suht helposti hooverissa 3 x 30 sekuntia.

Meikkipuuteri: Lumene

Luomiväri ja kulmat: Grimas

Ripsiväri: L’Oréal

Varjostukset: Isadora

Poskipuna: Kahvakuula

44.-45. päivä

Pöö!

Nähtiinpäs poro! Viimeisinä päivinä Saariselällä vielä ulkoiltiin ja pääsin vähän leikkimään jääpuikoilla.

Ja sit tietty vielä ennen viimeistä keikkaa kunnon hikitreeni.

On se jännä miten helppoa tää herkuttomuus on nyt ollu, ei edes tee yhtään mieli mitään herkkuja. Vaikka mietin kyllä, et kesäkuussa herkuttelen kahvilla niin, että laitan päälle reilusti kevyesti vaahdotettua kermaa, nam!

Herkkujen sijaan mun tekee ihan hirveästi mieli smoothieita. Vitamiineja!! Täytyy kyllä vakavasti alkaa harkita sitä matkavatkaimen ostoa.

42.-43. päivä

Matkalla tunturiin. Koko nousu vielä edessä.

Määränpäänä siis Kaunispään huippu.

Kovin on värittömät maisemat, vaikkakin upeat, mikä ei valitettavasti oikein kuvien kautta välity.

Puurajan yläpuolella alkoi olla aika tuulista, mutta huipulle päästiin.

Hehe.

Alaspäin matka sujuikin jo joutuisammin, tosin tuuli oli entistä kovempi.

Lapaset on kuvassa vain antamassa hieman väriä :D

Matkaa lenkille tuli 9 km ja aikaa meni parisen tuntia. Maaliskuussa uudestaan!

39.-41. päivä

Näin viime yönä unta, että söin karkkia. Tajusin syöväni niitä vasta kun olin jo jonkun aikaa maiskutellu ja voi hitto mikä fiilis tuli :D siinä se nyt sit meni. Mutta sitten mietin, että tää on vaan unta, unessa saa syödä karkkia eikä sitä lasketa. Niinpä jatkoin mässäilyä.

Nyt ollaan Saariselällä. Tultiin tänne sunnuntaina Leviltä ja vasta huomenna on täällä ensimmäinen keikka. Miniloma Lapissa siis. Ja sattui vielä niin kivasti, että meillä oli maanantaina 7-vuotishääpäivä. Juhlittiin sunnuntaina ja maanantai menikin sitten pitkälti pitkällään :D juhlan kunniaksi käytiin Pirtissä syömässä, sain pizzan!

Tänään kokeilin ekaa kertaa kotitreeniohjelmaa, tuli hiki!

 

Mulla oli pieni "apulainenkin", joka auttoi vetämään kuminauhasta ja oli painona lantionnostoissa ja jalkakyykyssä. Halusi kuvaankin :D

38. päivä

Tajusin äsken, että en saa ensi vappuna munkkeja! Äitin leipomat munkit on maailman parhaita. Täytyy pyytää äitiä laittamaan mulle pakkaseen muutaman, niin saan sit kesällä herkutella ne.

En myöskään voi syödä tytön synttärikakkua tai muitakaan tarjoamisia. Noh, ensi vuonna sitten :)

Oon jo suunnitellut, että kun kesäkuu vaihtuu, niin teen juustokakun. Ja ehkä myös sellaisen vanukkaan, mikä lie oikealta nimeltä onkaan. Sit taidan ehkä ostaa näitä maailman parhaita karkkeja!

(kuva lainattu candyking.fi)

28.-37. päivä

Viime viikolla kävin fysioterapeutilla, vaikkakin syy ajan varaamiseen, eli polvikipu on hellittänyt. Sain kaksi treeniohjelmaa: salitreeni ja kotitreeni. Molemmat ohjelmat käytiin yhdessä läpi, että varmasti teen kaikki liikkeet oikein. Lisäksi ohjelmaan merkittiin muistiin suuntaa-antavat painot kullekin liikkeelle.

Mä en ole koskaan aiemmin ollut kovin innokas kuntosalillakävijä, mutta nyt ensimmäistä kertaa mulla on siihen motivaatiota ja halu treenaamaan lähtee musta itsestäni. Yksi syy sille, miksi en ole aiemmin tykännyt salilla käydä on se, että siellä pullistelijoiden ja tiukaksi treenattujen tyyppien keskellä oma räpylöinti näyttää säälittävältä. On suorastaan hävettänyt kulkea lappujen kanssa laitteelta toiselle ja miettiä miten laitteet toimii ja teenkö liikkeitä oikein. 

Nyt päätin, etten mieti sellaista. Meen sinne ja teen ohjelman. Uudella salilla täytyy vähän ensin tutustua laitteisiin, mutta mitä sitten, jos ensin täytyy vähän hölmönä pyöriä laitetta ympäri yrittäen miettiä miten päin siihen pitää mennä. Jokainenhan sitä joskus aloittaa.

Ostin myös kahvakuulan:

Kotiohjelmassa on siis liikkeitä kahvakuulalla ja kuminauhalla, sekä ilman välineitä. Kotiohjelmaa en ole vielä kokeillut, koska tällä viikolla on ollut mahdollisuus päästä salille. Tämä viikko ollaan oltu Levillä ja ensi viikolla Saariselällä pääsen sitten kotiohjelman kimppuun. Keskiviikkona kävin täällä kahvakuulatunnilla ja oli muuten tehokas!

Houkutuksia on tällä viikolla ollut jälkiruokapöydässä joka päivä, mutta tiukka linja pysyy. Nyt kun oon ollut herkuttomalla, niin syömisen jälkeen tuleva morkkis on loistanut poissaolollaan. Se on jännä, miten lyhyen aikaa se herkkujen tuoma nautinto kestää. Monen monta kertaa on tullut mietittyä, että pitikin taas mennä syömään suklaata, jätskiä, karkkia, sipsiä... Vaan eipä enää :)

27. päivä

Tänään tein parasta smoothieta tähän mennessä: rasiallinen mansikoita, 1 banaani ja kahden appelsiinin mehu. Tykkään appelsiinista, mutta en juuri koskaan syö niitä, koska inhoon niitten kuorimista. Tänään ostin sitruspuristimen ja sillä saa käteväsi mehut smoothien joukkoon.

Huomenna olis fysioterapia. Tää polvi on ihan kummallinen, nyt ei ole yli viikkoon ollut juurikaan kipeä. Hyvä tietysti, mutta mielenkiintosta olis tietää, mistä kipu johtui ja miksi se yhtäkkiä loppui. Tuskin kahdella puolen tunnin sauvakävelylenkillä siihen vaikutusta on, vaikka kipu lenkkien jälkeen alkoi vähenemään. No, saan nyt ainakin sen kuntosaliohjelman sieltä ja toivottavasti muitakin vinkkejä hoitaa kroppaa vastapainoksi automatkoille ja toispuoliselle seisomatyölle.

Toivottavasti ensi yöstä ei tule yhtä katkonainen kuin viime yöstä, jolloin pienen potilaan yskä piti meidät molemmat puoliksi hereillä koko yön.

17.-26. päivä

Hups, tulipa pitkä väli edelliseen postaukseen. Mutta toisaalta, eipä tässä ihmeitä ole tapahtunut, samaa rataa mennään, herkuttomuus on ja pysyy. Ja paino, huoh. Ensi viikolla alkaa liikunta, lupaan.

Kaikenlaisia houkutuksia on ollut, esim. tällaisia:

Tosin leipään olen taas sortunut. Oltiin m/s Finlandialla muutama päivä, ja siellä vaan oli niiiiiin hyvää aamupalasämpylää, etten voinut vastustaa. Eikä edes mitään pelkkää vehnähöttöä vaan siemeniäkin oli ja paljon, nam.

Eilen vähän jännitti miten käy, onko pienessä hiprakassa helpompi retkahtaa. Tai siis on helpompi. Oli nimittäin vapaailta, mutta tuli otettua sen verran iisisti, järki pysyi päässä.

Vielä vähän aikaa omaa aikaa tiedossa, joten taidanpa vähän herkutella:

16. päivä

Sorruin syömään kolme näkkäriä. No, nyt taas tiukka linja hiilareitten suhteen.

Varasin ajan fysioterapeutille. Kuulosti puhelimessa tosi hyvälle :) ensin hoidetaan kipu polvesta pois ja sitten jatketaan niin, että polvi vahvistuu ja kestää paremmin keikalla seisomista. Saan myös saliohjelman. Jee!

Illalla kävin taas lenkillä, tällä kertaa 35 minuuttia sauvakävelyä.

15. päivä

Tänään oli veljen vaimon syntymäpäivä ja tällaisia herkkuja tarjolla:

Mutta minäpäs söin tämmöisen juhlaherkun:

Ja arvatkaa mitä tein illalla?

TA-DAA!

Lähdin lenkille! Puoli tuntia sauvakävelyä, teki hyvää :)

Mutta metsän keskellä kulkeva, vaikkakin valaistu pururata pimeällä + liian vilkkaalla mielikuvituksella varustettu lenkkeilijä = ei hyvä yhdistelmä. Tästedes pysyn ihmisten ilmoilla, viis siitä, että sauvat kopisee kivasti asfalttiin.

13. ja 14. päivä

Hitsi että on tehny mieli karkkia ja sipsiä. Ja kaikkee hiilareita. Mutta tiukkana oon pysynyt, pakko.

Näköjään mun pitää ensin aikani rypeä itsesäälissä tai missä lie, ennen kuin saan oikeesti otettua itseäni niskasta kiinni jonkun asian suhteen. Sellaisen mitä "pitäisi tehdä", mutta mihin ei ole motivaatiota. Parin viime päivän aikana se aihe on ollu liikunta. Pitäis ja pitäis, mutta miten ihmeessä saan itteni sohvalta ylös ja lenkille? Syitä liikkumiselle olis vaikka kuinka paljon. Toisin kuin syitä sille, miksi en liikkuisi? Ei huvita? Mahtava syy.

Aikani märehdittyä sain jostain kipinän ja päätin, että ei kun liikkumaan vaan. Ehkä sysäyksen sille antoi osaltaan tämän päivän lääkärikäynti. Toisessa polvessa on mitä ilmeisimmin rasitusvamma, ehkä huonosta soittoasennosta. Mikäpä muu siihen auttaa kuin liikunta ja kuntoutus. Siispä salille. Pitäisi vaan saada ensin kunnon ohjelma, omin päin en oikein osaa alkaa mitään tekemään salilla, paitsi ajaa kuntopyörällä. Haastetta salitreenille tuo myös tää reissutyö, en pysty sitoutumaan mihinkään kuntokeskukseen, ja toisekseen ne on ihan hemmetin kalliita! Tarviisiin siis ohjelman, mitä voisin toteuttaa millon missäkin salilla, ja ehkä joskus kotonakin. Täytyy alkaa selvittelemään asiaa.

Nyt Abcille ostamaan sipsejä. Oho, eiku porkkanaa!

12. päivä

Tänään teki ensimmäistä kertaa ihan hirveästi mieli karkkia. Väsytti koko päivän ja olis ollu niin kiva vaan maata sohvalla koko päivä, katsoa telkkaria ja syödä kaikkea hyvää. Lähdin kuitenkin kauppaan kanasalaattiostoksille ja tein hedelmä-vadelma-smoothien. 

Eipä kummempaa, nyt unille siinä toivossa, että huominen päivä olisi vähän parempi.

11. päivä

Päivällä kävin kummitädin luona. Ihana kummitäti oli tehnyt mulle hedelmäsalaattia ja laittanut pullat pakkaseen <3

Eilisen tavoin selvisin tänäänkin seisovan pöydän jälkiruokapöydästä kunnialla. Vaikka vieressä mussutettiinkin niitä älyttömän hyvännäköisiä herkkuja, hyvä minä!

Nyt sitä oikein huomaa, miten paljon turhaa sitä on tullut syötyä, herkkuja ja kaikenmaailman roskaruokaa. Ilmankin näköjään pärjää, ja on vielä paljon parempi olokin.

10. päivä

O-ou.

Noh, elämä on valintoja täynnä.

Orituvalla valitsin Hesen kerrosaterian sijaan kanasalaatin, ja eväiksi karkin ja sipsin sijaan banaania ja pähkinöitä.

Mutta siideriä otan kyllä tänään vähän. Nih.

9. päivä

Ei uutta auringon alla. Paitsi alaspäin suuntautuva painokäyrä :)

6.1.   +/- 0,0 kg / kokonaispudotus

7.1.      - 0,2 kg / - 0,2 kg

8.1.      - 0,1 kg / - 0,3 kg

9.1.      - 0,4 kg / - 0,7 kg

8. päivä

Ensimmäinen puolisko päivästä oli kaikin puolin yhtä harmaa ja sumuinen kuin ilmakin, ihan plääh-olo. Jos en olisi herkkulakossa, olisin todennäköisesti käynyt kauppareissulla Hesessä. Haa, säästyi rahaa! Ja sit oisin ostanu ihan varmaan herkkuja ja mässännyt niitä loppupäivän, ja olo tuskin olisi siitä parantunut, päinvastoin. 

Otin sen sijaan itseäni niskasta kiinni ja aloin vähän siivoilla. Päivän päätteeksi käytiin vielä tytön kanssa pesemässä sauna, jynssäsin oikein raivolla lauteita :D

Nyt iltapalaksi hedelmiä ja kasviksia dipin kera, nam!

7. päivä

Ensimmäinen viikko takana. Tosi helppoa edelleen ja viikko on mennyt nopeasti. Ei aikomustakaan retkahtaa :)

Tämän päivän lukemat:

6.1.   +/- 0,0 kg

7.1.      - 0,2 kg (-0,2 kg)

Tänään sain uuden ystävän: blenderin! En tajua miksei mulla aiemmin ole sellaista ollut. Heti piti päästä testaamaan! Mulla oli pari pientä apulaista:

Ensimmäisenä tehtiin mansikkasmoothie, johon laitettiin mansikoiden lisäksi omenaa ja vähän banaania. Tuli hyvää!

Sitten piti kokeilla pestokastiketta:

Tääkin on ihan uusi tuttavuus, mutta taisi tulla uusi suosikki tästäkin. Aivan taivaallisen hyvää!

Iltaruokani:

Vieläkin maistuu suussa se ihana valkosipulinen pesto :)

6. päivä

Enää 144 päivää jäljellä :D

Yksi lyhyt heikko hetki oli tänään, kun HopLopissa lapset söivät jätskiä. Pieni ajatuksen häivähdys siitä, miten hyvältä se maistuisi. Ja se siitä, meni nopeasti ohi. Hehkutuksen aihe on myös se, että tänään en syönyt yhtään leipää, enkä muitakaan hiilareita, jee!

Ja sitten asiaan, mitä ei kyllä tarvitse hehkuttaa, nimittäin lukema, minkä vaaka näytti tänä aamuna. Prkl. Koskaan ollu näin painava. Puhelimeen latasin appsin, missä seuraan painoa tarkoilla lukemilla, mutta tänne laitettakoon näin:

6.1.   +/- 0,0 kg

5. päivä

Kotona! Viimein. 

Eikä ollut vaikeaa jättää kaupassa sokeriset ja suolaiset herkut hyllyyn. Smoothieita en löytänyt, mutta ostin kokeeksi Nutrilett -proteiinijuoman. Joku hedelmäsmoothie se oli, mutta juomatta jäi, ihan kamalan makuista litkua!

Tämän päivän iltapalaa: