Minä tein sen!

Se oli siinä. Jee! 150 päivää ilman herkkuja. Voin sanoa olevani hieman ylpeä itsestäni :)

Viime viikkoina on kyllä tehnyt välillä aika paljon mieli herkkuja, mutta tiukkana olen pysynyt. Siihen tulokseen olen tullut, että ei ihminen tule toimeen ilman herkkuja. Kyllä välillä pitää saada jotain hyvää, ihan hyvällä omalla tunnolla.

Vaaka näytti tänään aamulla 6,5 kg vähemmän kuin vuoden ensimmäisenä päivänä. Tosin se nyt on seilannut vähän "yksi eteen, kaksi taakse" -meiningillä, mutta eipä se haittaa. Ehkä parempikin näin päin, että pikkuhiljaa, jospa ne kilot sillä tavalla ihan pysyisikin poissa.

Tärkein saavutus itselleni oli kuitenkin se, että oikeasti pysyin päätöksessäni. Hitsi että on hyvä mieli nyt :) Taidanpa sen kunniaksi ottaa vähän jätskiä :)

56.-86. päivä.

I'm back.

Tässä välillä onkin sitten ollut ihan nollajakso. Jotenkin ihan kypsä tähän talveen, siitä kun vielä suuri osa on vietetty Pohjoisessa, jossa todellakin on talvi. Muualla maassa kevät jo tulee, mutta me ollaan oltu Saariselällä, täydessä talvessa. Laivallakin on ehditty käydä, ja kai vielä jossain muuallakin, ei voi muistaa kaikkea :D

Liikunnan osalta siis nollaviikko, mitä nyt kerran kävin salilla ja muutaman kerran pienellä kävelylenkillä. Ei vaan ole jaksanut. Enkä ole myöskään jaksanut paljon syömisiin panostaa, siispä paino junnaa edelleen paikallaan.

Mutta se tärkein, eli herkut. Niihin en ole koskenut. Tai olenpas, mutta siis vain koskenut. Leivottiin nimittäin eilen tytön kanssa koe-erä muffinseja synttäreitä varten. Ihan hyvä että kokeilin, ei tuo leipominen ole niitä vahvimpia puoliani.. Kyllä niistä syötäviä ja ihan kivannäköisiä tuli, mutta pientä hiomista vaatii vielä.

Synttärikakkukin on jo mietinnässä. Ja muutenkin ne synttärit. En tiedä kumpi on enemmän innoissaan, sekä synttäreistä että lahjasta, äiti vai tyttö :D Fiilistelen jo niitä ihania vaaleanpunaisia, pinkkejä ja violetteja hörselösöpöstelyjuttuja mitä laitetaan, tai siis minä laitan ;) Mutta kun tytön jokainen lause alkaa sanoilla "plinsessa haluaa", niin taitaa niistä 3v-synttäreistä nyt sitten tulla plinsessasynttärit.

Toissapäivänä tultiin kotiin ja heräsin. Väsymys samantien tiessään kun täällä on niin kevät! Innostuin jopa lähtemään juoksulenkille tänään.

Olipa kiva huomata, että kun ihan kylmiltään lähdin juoksemaan taas muutaman viikon liikuntatauon jälkeen, niin aika kivuttomasti meni koko 45 minuutin lenkki. Taisin innostua, juoksemisesta siis. Teininä juoksin paljonkin ja tykkäsin siitä kovasti. Silloin vain lenkki oli aina sama, eikä se sovi kyllä enää, kaipaan vaihtelua. Täällä nykyisellä kotiseudulla on tosi laajalla alueella kivoja asuntoalueita, mitä tykkään kiertää. Joka kerta voi valita erilaisen reitin, tiet ei lopu kesken. Ja on tuossa ihan vieressä pururatakin, jossa tosin ei purua taida paljon olla, mutta kiva metsäreitti.

Viihdytin itseäni tänään lenkillä katselemalla taloja sillä silmällä, että jos oltaisi omaa uutta taloa ostamassa, niin mihin voisin muuttaa. Ei löytynyt. Hyvä niin :D Ei nimittäin olla muuttamassa, mutta on kivaa ajanvietettä katsella taloja sillä silmällä. Pitkästyn tosi helposti, joten kuvitteellisia asuntokandidaatteja arvostellessa meni aika mukavasti.

Tosi monen talon etupiha on rinteessä. Ei sopis meille, että pitäis autolla aina talvella ajaa pihaan mäkeä ylös, vaikka olis kuinka pieni. Meidän lottovoittotalossa pitäisi olla tasainen piha. Ja lyhyt matka autolta kotiovelle, eikä missään nimessä yhtään rappusta. Kammoan etenkin pitkiä ja jyrkkiä portaita, mitkä pitäis nousta joka kerta ylös, että pääsee kotiin. Minä kun tulen kotiin, niin yleensä on aina miljoona kassia kannettava ja vireystila monesti miinuksen puolella, joten matkan autolta ovelle pitää olla mahdollisimman lyhyt ja esteetön. Myöskään meidän lottovoittotalossa ei saa olla ovessa ikkunoita, joista on esteetön näkymä sisälle, eikä etenkään isoja laseja ovenpielessä, hui kauhistus! Eikä se talo saa olla liian näkyvällä paikalla, niin että ei ole omaa rauhaa ollenkaan. Eikä sitä omaa rauhaa saa olla liikaakaan, talo pitää kuitenkin olla ihmisten ilmoilla.

Listaa vois jatkaa loputtomiin, mutta ehkä mä nyt siirryn tekemään jotain vähän hyödyllisempää. Hieman vaikeahkoa saada lottovoittotaloa, jos lottoaa vain muutaman rivin silloin tällöin :D

55. päivä

Alkupäivä oli taas ihan plääh. En jaksanu tehdä yhtään mitään. Miten onkin niin vaikeaa saada itsestään välillä irti. Noh, leikin mä Oktonauteilla ja lääkäriä :D

Loppupäivä olikin sitten paljon kivempi. Käytiin tytön kanssa kylässä ystäväperheen luona ja ihanaiset ystävät olivat laittaneet tarjolle hedelmäsalaattia, pähkinöitä ja dippivihanneksia! Kiitos <3
Kotimatka tehtiinkin sitten vähän pidemmän kautta, tosin vaan puoleen tuntiin jäi lenkki kun tulikin puhelu, että naapurin tyttö on tulossa kylään. Mutta oli siinäkin ulkoilua.

Jospa sitä kuitenkin loppuillan ottais taas ihan vaan oleilun kannalta ja huomenna sitten uusi yritys vähän aktiivisempaan elämään :)

52.-54. päivä

Näin viime yönä taas unta, että söin karkkia. Tajusin karkit suussa mitä oon tekemässä, mutta jatkoin silti. Onneks se oli taas vaan unta.

Kyllä se tsemppi alkaa taas löytyä. Kuten tuohon edellisen postauksen kommenttiin kirjoitin, niin ehkä välillä tosiaan voi olla nolla- tai jopa miinuspäivä. Kyllä se vaan taas alkoi valoisammalta näyttää. Viikonloppu meni keikalla, ommellessa ja möllöttäessä, tämä päivä asioilla. Huomenna pitää taas palata ruotuun ja tehdä treeni. Nyt mulla on nimittäin tällaisetkin:

Ihanan helppo tehdä, ja nopea. Näitä täytyy tehdä lisää niin voi vaihdella fiiliksen mukaan :)

Blenderikin pääsi viimein surraamaan. Ah ihanuutta; marjoja, hedelmiä ja vitamiineja!

Eilen tein elämäni ensimmäisen kasvissosekeiton, tuli tosi hyvää. Raejuustoa ostin sen lisukkeeksi, mutta lipsahti Philadelphiaa vahingossa joukkoon. Hups. Noh, huomenna vähän kevyemmin.

50.-51. päivä

Kolmasosa takana!

Kirjoittelen tätä blogia nyt ekaa kertaa omalta Macbookiltani, ostin sen itselleni etukäteissynttärilahjaksi. Hyvää etukäteissynttäriä minä!

Se niistä huutomerkeistä, saatte pian liian innostuneen kuvan minusta tällä hetkellä. Tai kyllähän noihin ylläoleviin innostusta liittyy, mutta muuten onkin sitten vähän takapakkia. Tultiin nimittäin eilen reissusta kotiin. Tottakai kolmen viikon keikkaputken ja keikan jälkeen autossa matkaten vietetyn yön jälkeen saakin väsyttää, ehkä tää on vaan sitä. Nyt ei jaksa tsempata yhtään. Taitaa jäädä tämän viikon liikuntasuoritukset niihin kahteen kertaan, mitä alkuviikosta tein. Nyt ei vaan jaksa tehdä yhtään mitään, ei edes miettiä syömisiä. Herkkuihin en tietenkään koske, mutta muuten on kyllä kaukana laihdutusruuista tämän ja eilisen päivän ruuat. Vaikkakin eilen kevensin itse tehdyt hampurilaiset niin, että sämpylän tilalle otin salaattia.

Yksi syy tähän möllötysahdistukseen on se, että prkl se paino mitään oo tippunu. Tosin ei ehkä kaikkein vertailukelpoisin lukema autossa vietetyn yön jälkeen vaatteet päällä, turvotustakin ehkä vähän kertyy autossa kippurassa nukkuessa. Yleensä olen siis käynyt vaa'alla aamulla. Täytyy katsoa uudet lukemat vaikka parin päivän päästä.

Ehkä sitä vaan pitäisi sallia itselleen välillä tämmöinen nollaolo ja väsymys. Ei kai aina voi jaksaa skarpata?

48.-49. päivä

Kahtena viimeisenä päivänä Ylläksellä ulkoiltiin aika paljon. Lähdettiin tunturin kupeeseen, hiihtokeskuksen lastenmaahan. Pääsin pulkkamäkeen! Tyttö halus mieluummin keinua :)

Tällaiset maisemat oli pulkkamäessä:

Välillä käytiin kodassa paistamassa makkaraa.

Tää se vasta parasta ulkoilua on! :D

Lastenpirtti oli kiva paikka; lapsi sai leikkiä ja äiti loikoilla :)

Seuraavana päivänä, eli tänään ei sitten loikoiltukaan. Taas lähdettiin tunturin kupeeseen, mutta ei autolla kuten eilen, vaan potkurilla!

Google mapsin mukaan matka hotellilta Y1:n luokse on noin 2,5 km, mutta tulomatkalla päällä ollut Sport tracker antoi matkaksi 3,89 km. Jotain siis tuolta väliltä matkan pituus oli, aikaa meillä meni tunti. Ihan kelpo treeni työntää tuommoinen matka potkuria, jossa on elävä 14 kg:n paino ja lisäksi vielä muutaman kilon eväsreppu. Ottaen huomioon, että koko matka on nousua. Tuli hiki.

Alastulo olikin sitten vähän helpompaa :D

Nyt on keikat tältä erää soitettu ja ollaan matkalla kotiin!

46.-47. päivä

Mie romahan!

Paitsi että en romahtanu, hah! Kunnon hikitreenin jälkeen pysyin vielä suht helposti hooverissa 3 x 30 sekuntia.

Meikkipuuteri: Lumene

Luomiväri ja kulmat: Grimas

Ripsiväri: L’Oréal

Varjostukset: Isadora

Poskipuna: Kahvakuula