Tässä välillä onkin sitten ollut ihan nollajakso. Jotenkin ihan kypsä tähän talveen, siitä kun vielä suuri osa on vietetty Pohjoisessa, jossa todellakin on talvi. Muualla maassa kevät jo tulee, mutta me ollaan oltu Saariselällä, täydessä talvessa. Laivallakin on ehditty käydä, ja kai vielä jossain muuallakin, ei voi muistaa kaikkea :D
Liikunnan osalta siis nollaviikko, mitä nyt kerran kävin salilla ja muutaman kerran pienellä kävelylenkillä. Ei vaan ole jaksanut. Enkä ole myöskään jaksanut paljon syömisiin panostaa, siispä paino junnaa edelleen paikallaan.
Mutta se tärkein, eli herkut. Niihin en ole koskenut. Tai olenpas, mutta siis vain koskenut. Leivottiin nimittäin eilen tytön kanssa koe-erä muffinseja synttäreitä varten. Ihan hyvä että kokeilin, ei tuo leipominen ole niitä vahvimpia puoliani.. Kyllä niistä syötäviä ja ihan kivannäköisiä tuli, mutta pientä hiomista vaatii vielä.
Synttärikakkukin on jo mietinnässä. Ja muutenkin ne synttärit. En tiedä kumpi on enemmän innoissaan, sekä synttäreistä että lahjasta, äiti vai tyttö :D Fiilistelen jo niitä ihania vaaleanpunaisia, pinkkejä ja violetteja hörselösöpöstelyjuttuja mitä laitetaan, tai siis minä laitan ;) Mutta kun tytön jokainen lause alkaa sanoilla "plinsessa haluaa", niin taitaa niistä 3v-synttäreistä nyt sitten tulla plinsessasynttärit.
Toissapäivänä tultiin kotiin ja heräsin. Väsymys samantien tiessään kun täällä on niin kevät! Innostuin jopa lähtemään juoksulenkille tänään.
Olipa kiva huomata, että kun ihan kylmiltään lähdin juoksemaan taas muutaman viikon liikuntatauon jälkeen, niin aika kivuttomasti meni koko 45 minuutin lenkki. Taisin innostua, juoksemisesta siis. Teininä juoksin paljonkin ja tykkäsin siitä kovasti. Silloin vain lenkki oli aina sama, eikä se sovi kyllä enää, kaipaan vaihtelua. Täällä nykyisellä kotiseudulla on tosi laajalla alueella kivoja asuntoalueita, mitä tykkään kiertää. Joka kerta voi valita erilaisen reitin, tiet ei lopu kesken. Ja on tuossa ihan vieressä pururatakin, jossa tosin ei purua taida paljon olla, mutta kiva metsäreitti.
Viihdytin itseäni tänään lenkillä katselemalla taloja sillä silmällä, että jos oltaisi omaa uutta taloa ostamassa, niin mihin voisin muuttaa. Ei löytynyt. Hyvä niin :D Ei nimittäin olla muuttamassa, mutta on kivaa ajanvietettä katsella taloja sillä silmällä. Pitkästyn tosi helposti, joten kuvitteellisia asuntokandidaatteja arvostellessa meni aika mukavasti.
Tosi monen talon etupiha on rinteessä. Ei sopis meille, että pitäis autolla aina talvella ajaa pihaan mäkeä ylös, vaikka olis kuinka pieni. Meidän lottovoittotalossa pitäisi olla tasainen piha. Ja lyhyt matka autolta kotiovelle, eikä missään nimessä yhtään rappusta. Kammoan etenkin pitkiä ja jyrkkiä portaita, mitkä pitäis nousta joka kerta ylös, että pääsee kotiin. Minä kun tulen kotiin, niin yleensä on aina miljoona kassia kannettava ja vireystila monesti miinuksen puolella, joten matkan autolta ovelle pitää olla mahdollisimman lyhyt ja esteetön. Myöskään meidän lottovoittotalossa ei saa olla ovessa ikkunoita, joista on esteetön näkymä sisälle, eikä etenkään isoja laseja ovenpielessä, hui kauhistus! Eikä se talo saa olla liian näkyvällä paikalla, niin että ei ole omaa rauhaa ollenkaan. Eikä sitä omaa rauhaa saa olla liikaakaan, talo pitää kuitenkin olla ihmisten ilmoilla.
Listaa vois jatkaa loputtomiin, mutta ehkä mä nyt siirryn tekemään jotain vähän hyödyllisempää. Hieman vaikeahkoa saada lottovoittotaloa, jos lottoaa vain muutaman rivin silloin tällöin :D
