55. päivä

Alkupäivä oli taas ihan plääh. En jaksanu tehdä yhtään mitään. Miten onkin niin vaikeaa saada itsestään välillä irti. Noh, leikin mä Oktonauteilla ja lääkäriä :D

Loppupäivä olikin sitten paljon kivempi. Käytiin tytön kanssa kylässä ystäväperheen luona ja ihanaiset ystävät olivat laittaneet tarjolle hedelmäsalaattia, pähkinöitä ja dippivihanneksia! Kiitos <3
Kotimatka tehtiinkin sitten vähän pidemmän kautta, tosin vaan puoleen tuntiin jäi lenkki kun tulikin puhelu, että naapurin tyttö on tulossa kylään. Mutta oli siinäkin ulkoilua.

Jospa sitä kuitenkin loppuillan ottais taas ihan vaan oleilun kannalta ja huomenna sitten uusi yritys vähän aktiivisempaan elämään :)

52.-54. päivä

Näin viime yönä taas unta, että söin karkkia. Tajusin karkit suussa mitä oon tekemässä, mutta jatkoin silti. Onneks se oli taas vaan unta.

Kyllä se tsemppi alkaa taas löytyä. Kuten tuohon edellisen postauksen kommenttiin kirjoitin, niin ehkä välillä tosiaan voi olla nolla- tai jopa miinuspäivä. Kyllä se vaan taas alkoi valoisammalta näyttää. Viikonloppu meni keikalla, ommellessa ja möllöttäessä, tämä päivä asioilla. Huomenna pitää taas palata ruotuun ja tehdä treeni. Nyt mulla on nimittäin tällaisetkin:

Ihanan helppo tehdä, ja nopea. Näitä täytyy tehdä lisää niin voi vaihdella fiiliksen mukaan :)

Blenderikin pääsi viimein surraamaan. Ah ihanuutta; marjoja, hedelmiä ja vitamiineja!

Eilen tein elämäni ensimmäisen kasvissosekeiton, tuli tosi hyvää. Raejuustoa ostin sen lisukkeeksi, mutta lipsahti Philadelphiaa vahingossa joukkoon. Hups. Noh, huomenna vähän kevyemmin.

50.-51. päivä

Kolmasosa takana!

Kirjoittelen tätä blogia nyt ekaa kertaa omalta Macbookiltani, ostin sen itselleni etukäteissynttärilahjaksi. Hyvää etukäteissynttäriä minä!

Se niistä huutomerkeistä, saatte pian liian innostuneen kuvan minusta tällä hetkellä. Tai kyllähän noihin ylläoleviin innostusta liittyy, mutta muuten onkin sitten vähän takapakkia. Tultiin nimittäin eilen reissusta kotiin. Tottakai kolmen viikon keikkaputken ja keikan jälkeen autossa matkaten vietetyn yön jälkeen saakin väsyttää, ehkä tää on vaan sitä. Nyt ei jaksa tsempata yhtään. Taitaa jäädä tämän viikon liikuntasuoritukset niihin kahteen kertaan, mitä alkuviikosta tein. Nyt ei vaan jaksa tehdä yhtään mitään, ei edes miettiä syömisiä. Herkkuihin en tietenkään koske, mutta muuten on kyllä kaukana laihdutusruuista tämän ja eilisen päivän ruuat. Vaikkakin eilen kevensin itse tehdyt hampurilaiset niin, että sämpylän tilalle otin salaattia.

Yksi syy tähän möllötysahdistukseen on se, että prkl se paino mitään oo tippunu. Tosin ei ehkä kaikkein vertailukelpoisin lukema autossa vietetyn yön jälkeen vaatteet päällä, turvotustakin ehkä vähän kertyy autossa kippurassa nukkuessa. Yleensä olen siis käynyt vaa'alla aamulla. Täytyy katsoa uudet lukemat vaikka parin päivän päästä.

Ehkä sitä vaan pitäisi sallia itselleen välillä tämmöinen nollaolo ja väsymys. Ei kai aina voi jaksaa skarpata?

48.-49. päivä

Kahtena viimeisenä päivänä Ylläksellä ulkoiltiin aika paljon. Lähdettiin tunturin kupeeseen, hiihtokeskuksen lastenmaahan. Pääsin pulkkamäkeen! Tyttö halus mieluummin keinua :)

Tällaiset maisemat oli pulkkamäessä:

Välillä käytiin kodassa paistamassa makkaraa.

Tää se vasta parasta ulkoilua on! :D

Lastenpirtti oli kiva paikka; lapsi sai leikkiä ja äiti loikoilla :)

Seuraavana päivänä, eli tänään ei sitten loikoiltukaan. Taas lähdettiin tunturin kupeeseen, mutta ei autolla kuten eilen, vaan potkurilla!

Google mapsin mukaan matka hotellilta Y1:n luokse on noin 2,5 km, mutta tulomatkalla päällä ollut Sport tracker antoi matkaksi 3,89 km. Jotain siis tuolta väliltä matkan pituus oli, aikaa meillä meni tunti. Ihan kelpo treeni työntää tuommoinen matka potkuria, jossa on elävä 14 kg:n paino ja lisäksi vielä muutaman kilon eväsreppu. Ottaen huomioon, että koko matka on nousua. Tuli hiki.

Alastulo olikin sitten vähän helpompaa :D

Nyt on keikat tältä erää soitettu ja ollaan matkalla kotiin!

46.-47. päivä

Mie romahan!

Paitsi että en romahtanu, hah! Kunnon hikitreenin jälkeen pysyin vielä suht helposti hooverissa 3 x 30 sekuntia.

Meikkipuuteri: Lumene

Luomiväri ja kulmat: Grimas

Ripsiväri: L’Oréal

Varjostukset: Isadora

Poskipuna: Kahvakuula

44.-45. päivä

Pöö!

Nähtiinpäs poro! Viimeisinä päivinä Saariselällä vielä ulkoiltiin ja pääsin vähän leikkimään jääpuikoilla.

Ja sit tietty vielä ennen viimeistä keikkaa kunnon hikitreeni.

On se jännä miten helppoa tää herkuttomuus on nyt ollu, ei edes tee yhtään mieli mitään herkkuja. Vaikka mietin kyllä, et kesäkuussa herkuttelen kahvilla niin, että laitan päälle reilusti kevyesti vaahdotettua kermaa, nam!

Herkkujen sijaan mun tekee ihan hirveästi mieli smoothieita. Vitamiineja!! Täytyy kyllä vakavasti alkaa harkita sitä matkavatkaimen ostoa.

42.-43. päivä

Matkalla tunturiin. Koko nousu vielä edessä.

Määränpäänä siis Kaunispään huippu.

Kovin on värittömät maisemat, vaikkakin upeat, mikä ei valitettavasti oikein kuvien kautta välity.

Puurajan yläpuolella alkoi olla aika tuulista, mutta huipulle päästiin.

Hehe.

Alaspäin matka sujuikin jo joutuisammin, tosin tuuli oli entistä kovempi.

Lapaset on kuvassa vain antamassa hieman väriä :D

Matkaa lenkille tuli 9 km ja aikaa meni parisen tuntia. Maaliskuussa uudestaan!

39.-41. päivä

Näin viime yönä unta, että söin karkkia. Tajusin syöväni niitä vasta kun olin jo jonkun aikaa maiskutellu ja voi hitto mikä fiilis tuli :D siinä se nyt sit meni. Mutta sitten mietin, että tää on vaan unta, unessa saa syödä karkkia eikä sitä lasketa. Niinpä jatkoin mässäilyä.

Nyt ollaan Saariselällä. Tultiin tänne sunnuntaina Leviltä ja vasta huomenna on täällä ensimmäinen keikka. Miniloma Lapissa siis. Ja sattui vielä niin kivasti, että meillä oli maanantaina 7-vuotishääpäivä. Juhlittiin sunnuntaina ja maanantai menikin sitten pitkälti pitkällään :D juhlan kunniaksi käytiin Pirtissä syömässä, sain pizzan!

Tänään kokeilin ekaa kertaa kotitreeniohjelmaa, tuli hiki!

 

Mulla oli pieni "apulainenkin", joka auttoi vetämään kuminauhasta ja oli painona lantionnostoissa ja jalkakyykyssä. Halusi kuvaankin :D

38. päivä

Tajusin äsken, että en saa ensi vappuna munkkeja! Äitin leipomat munkit on maailman parhaita. Täytyy pyytää äitiä laittamaan mulle pakkaseen muutaman, niin saan sit kesällä herkutella ne.

En myöskään voi syödä tytön synttärikakkua tai muitakaan tarjoamisia. Noh, ensi vuonna sitten :)

Oon jo suunnitellut, että kun kesäkuu vaihtuu, niin teen juustokakun. Ja ehkä myös sellaisen vanukkaan, mikä lie oikealta nimeltä onkaan. Sit taidan ehkä ostaa näitä maailman parhaita karkkeja!

(kuva lainattu candyking.fi)

28.-37. päivä

Viime viikolla kävin fysioterapeutilla, vaikkakin syy ajan varaamiseen, eli polvikipu on hellittänyt. Sain kaksi treeniohjelmaa: salitreeni ja kotitreeni. Molemmat ohjelmat käytiin yhdessä läpi, että varmasti teen kaikki liikkeet oikein. Lisäksi ohjelmaan merkittiin muistiin suuntaa-antavat painot kullekin liikkeelle.

Mä en ole koskaan aiemmin ollut kovin innokas kuntosalillakävijä, mutta nyt ensimmäistä kertaa mulla on siihen motivaatiota ja halu treenaamaan lähtee musta itsestäni. Yksi syy sille, miksi en ole aiemmin tykännyt salilla käydä on se, että siellä pullistelijoiden ja tiukaksi treenattujen tyyppien keskellä oma räpylöinti näyttää säälittävältä. On suorastaan hävettänyt kulkea lappujen kanssa laitteelta toiselle ja miettiä miten laitteet toimii ja teenkö liikkeitä oikein. 

Nyt päätin, etten mieti sellaista. Meen sinne ja teen ohjelman. Uudella salilla täytyy vähän ensin tutustua laitteisiin, mutta mitä sitten, jos ensin täytyy vähän hölmönä pyöriä laitetta ympäri yrittäen miettiä miten päin siihen pitää mennä. Jokainenhan sitä joskus aloittaa.

Ostin myös kahvakuulan:

Kotiohjelmassa on siis liikkeitä kahvakuulalla ja kuminauhalla, sekä ilman välineitä. Kotiohjelmaa en ole vielä kokeillut, koska tällä viikolla on ollut mahdollisuus päästä salille. Tämä viikko ollaan oltu Levillä ja ensi viikolla Saariselällä pääsen sitten kotiohjelman kimppuun. Keskiviikkona kävin täällä kahvakuulatunnilla ja oli muuten tehokas!

Houkutuksia on tällä viikolla ollut jälkiruokapöydässä joka päivä, mutta tiukka linja pysyy. Nyt kun oon ollut herkuttomalla, niin syömisen jälkeen tuleva morkkis on loistanut poissaolollaan. Se on jännä, miten lyhyen aikaa se herkkujen tuoma nautinto kestää. Monen monta kertaa on tullut mietittyä, että pitikin taas mennä syömään suklaata, jätskiä, karkkia, sipsiä... Vaan eipä enää :)